Tässä ja nyt

Viime kuukaudet ovat olleet työntäyteisiä, mutta myös hyvin terapeuttisia. Olen luopunut monesta asiasta, mutta olen saanut paljon tilalle. Olen miettinyt aika syvällisesti monia valintoja ja valitsematta jättämisiä ja saavuttanut jonkinlaisen sisäisen rauhan. Olen tyytyväinen niihin ratkaisuihin, joita olen tehnyt ja joita olemme tehneet yhdessä. Luotan että elämä kantaa ja vie tarkoituksellisella tavalla eteenpäin. Olen karsinut pois turhat tavarat, turhat tulemiset ja menemiset, turhat harrastukset ja seesteisyys on suorastaan käsin kosketeltavaa. Tätä haluan lisää.

Olen hellinyt kehoa ja mieltä, kehittänyt uusia päivärutiineja, jotka juuri sopivasti kohottavat mielialaa ja parantavat omaa oloa. Aamuiset smoothiehetket aloittavat päivän rauhallisen olemisen kera, ihan vielä en ole päässyt täydelliseen mindfullness tuokioon, mutta sekin on työn alla. Toisaalta paras aika rauhoittumiselle on edelleen heti töiden jälkeen, sillä sen aivot ja mieli todella tarvitsevat meluisen ja työteliään päivän jälkeen. Olen kiitollinen siitä, että olen syksyllä täyttänyt pakkasen kotimaisilla marjoilla ja nyt mustikat, mansikat, vadelmat, viinimarjat, tyrnit ja puolukat maistuvat suloisena sekamelskana välillä banaanin ja välillä turkkilaisen joqurtin kera. Näiden kanssa ei tarvitse lisätä sokeria. Nesteeksi puristan hiukan appelsiinin mehua. Rauhalliseen aamuhetkeen ei kuulu edes lehden lukeminen, sillä en halua täyttää päätäni heti ensimmäiseksi informaatiotulvalla, vaan herättelen pikkuhiljaa aistit rauhallisemmalla tavalla. Hesari saa odottaa iltapäivään.

Kuusi kertaa viikossa työstän omaa kuntoani ja lähinnä soudan. Water rower on parhaita ostoksia, mitä olen viime vuosien aikana tehnyt. Välillä annan veden soljuvan äänen viedä ja soudan ilman muita virikkeitä, mutta toisinaan pyörii taustalla joko hyvä musiikki tai televisiosta joku sarja, riippuu ihan mielialasta. Soutaminen varsinkin kunnon vastuksella ja intervallitreeninä vastaa teholtaan juoksemista ja flow vie mennessään. Meni kauan sen jälkeen, kun jouduin lopettamaan juoksemisen, että löysin lajin, joka saa minut ikään kuin tuntemaan itseni vapaaksi. Olen suunnattoman iloinen siitä, että se on löytynyt. Pitkät kävelylenkit korvaavat joidenkin päivien soutumatkat palauttavana liikuntana. Liikunnan ilo on todellista.

Tässä iässä kun löytää sopivan tasapainon kaikkien tekemisiensä kesken ja osaa nauttia jokaisesta asiasta, voi olla kiitollinen. Omasta itsestä huolehtiminen on tärkeää, se auttaa jaksamaan vaikeitakin asioita sekä raskasta työtä ja lisää onnellisuutta. Uskon olevani huomattavasti mukavampi puoliso, kun en ole stressaanut vaan tyytyväinen. Kun elämä on tasapainossa, löytyy myös enemmän rohkeutta toteuttaa omia haaveita. Olen ihminen, joka ei suostu jäämään paikoilleen. En tee asioita vaan siksi, että niitä pitää tehdä, vaan pitää olla erilaisia kokeiluita, inspiroivia harrastuksia ja uusia tuulia. Mikään ei myöskään ole ikuista, kun joku asia on koettu ja nähty, ei sitä tarvitse jatkaa lopun elämäänsä. Voi tehdä jotain muuta. En suostu olemaan missään puolitiessä, vaan haluan elää ja olla täysillä.

Pysyvä linkki tähän artikkeliin: https://tyrniajatyrskyja.fi/arkistot/16841

2 kommenttia

2 pingiä

    • Nimetön on 15.3.2020 at 09:50

    Hei,Sarppu!Seuraan innolla ”Tyrniä ja tyrskyjä”blogisi Blogiosoitteesi on vaihtunut ,voisinko saada sen.
    Hyvää kevättä kyllä se sieltä tulee ,vaikka talvi vieläkin näyttäytyy harva se päivä?

    Terveisin [email protected]

    1. Hei, olipa kiva kuulla sinusta, osoite on http://www.tyrniajatyrskyja.fi Nyt on hiukan hektistä aikaa, mutta uskon että blogi päivittyy useammin jatkossa myöhemmin. Mukavaa keväästä kaikista kulkutaudeista huolimatta.

Kommentit eivät ole päällä.