Makamik kukassa

Pakko myöntää, että ulkona on tällä hetkellä varsinainen koiranilma ja varvastossuissa kulkeminen ei juuri houkuta. Sade tulee kyllä tarpeeseen, eikä ihan pienellä määrällä tuota rutikuivaa maata märäksi saadakaan, joten hyvä vaan, että tulee kunnolla ja monta päivää putkeen. Kyllä ne varvastossukelitkin sieltä taas saapuvat. Tossut ostin muuten Särkänniemen reissulta matkamuistomyymälästä, sillä moneen vuoteen ei minulla ole ollut varvastossuja ja muutama kerta piti tepastella, että alkoi sujumaan luonnikkaasti. Hmm, miten sellaisenkin asian voi unohtaa.

Purppuraomenapuu parka huojuu tuolla tuulessa edestakaisin, taitaa olla ihanat kukat mennyttä. Monena päivänä kukkaloistosta on kuitenkin nautittu, vaikka puu onkin vasta pikkuruinen. Makamik ei tykkää juurimärkyydestä ja meillä se on istutettu loivaan kumpuun. Toivon ettei paikka ole liian varjoisa, kun puu on osan päivästä kokonaan varjossa. Ohjeistuksen mukaan runko ja alimmat oksat kannattaa suojata talveksi jyrsijöitten varalta ja kasvupaikaksi kannattaa valita valoisa, syvämultainen sekä runsasravinteinen paikka. Makamik oli pakko saada, kun olen seurannut työkaverin jokavuotisia päivityksiä kukkaloistosta. Alapuolelta löytyy kuvista nuppuvaihe ja samasta kohtaa auenneet kukat eli ennen ja jälkeen -versiot

Sadetta pidellessä voi vaikka laittaa ruokaa, meillä on keskimmäinen poika opettamassa pojulle pasta carbonaran saloja. Hakivat yhdessä tarvikkeet ja nyt tuoksuu aika huumaavasti jo paistetut sipulit sekä pekoni. Jos alkoi makuhermoja kiehtomaan, niin ohje löytyypi tästä. Mikä parasta laittavat ekstramäärän yrttejä, sillä ne löytyvät jo omalta maalta. Oli sitten minullakin jotain tekemistä, kun kävin sateen ropistessa niskaan leikkelemässä yrttejä takapihalta. Oi jospa tuosta nuorimmaisestakin kehkeytyisi samanlainen kokki, mitä kaksi vanhempaa ovat. Ei ole tarvinnut äidin poikia maailmalle laittaessaan miettiä osaavatko laittaa ruokaa. Kyllä luonaa.

Pysyvä linkki tähän artikkeliin: https://tyrniajatyrskyja.fi/arkistot/13929