Kohti joulua, luukku 1

 

Mikään ei tuo niin paljon joulua kotiin kuin piparien leivonta. Tuoksu on hurmaava, kunhan muistaa olla polttamatta yhtään pellillistä. Meillä tehdään piparit aina samalla ohjeella, jonka voittanutta ei ole. Tällä luotto-ohjeella on äitinikin leiponut piparit monenkymmenen vuoden ajan. Kun taikina on tarpeeksi kohmeessa on kauliminen helppoa hyvin jauhotetulla alustalla ja TÄLLÄ OHJEELLA tulee maukkaat ja nimenomaan juuri sopivan rapeat ja kuitenkin sisältä pehmoiset piparit. Piparit on nimetty tätini Raunin mukaan, sillä ohje on aikoinaan häneltä tullut, mutta ohjeen varsinaisesta alkuperästä ei kuitenkaan ole tietoa.

Pipareita kannattaa tehdä varastoon, sillä ne ovat mainio pikavierasvara, jos joku sattuu yllättäen poikkeamaan joulun odotuksen aikaan. Piparia ja glögiä, sillä se saadaan tunnelma aikaiseksi. Pipareista saa myös varsin ihania jälkkäreita, miltä kuulostaa PIPARIT JA KISMET tai PIPARKAKKUCRUMBLE mascarponen kanssa. Myös PIPARILEIVOKSET HOMEJUUSTOLLA ovat mainiota pientä suuhunpantavaa, tämä combo ei suurempia selittelyjä kaipaa. Piparit sopivat myös koristeeksi murusina tai puolikkaina ihan minkä vaan jouluisen herkun kanssa.

Kotitaloustunneilla varotteluista huolimatta saimme yhden pellillisen pipareita palamaan ja oppilailla oli hauskaa, kun suhasin hirveällä kiireellä ikkunat auki ja pellin ulos käryämään, ettemme saa palohälytystä aikaiseksi, hiki tuli. Palaneiden piparien haju on kyllä hurja, joten tarkkana kannattaa olla. Meillä on tänään piparinleivontaa lainapojan kanssa ja taidetaan laittaa kello soittamaan, ettei käy vanhanaikaisesti.

Pysyvä linkki tähän artikkeliin: https://tyrniajatyrskyja.fi/arkistot/12865