Isät ovat parhautta

Tänään some on täyttynyt suurella rakkaudella tehdyistä kakuista ja tarjottavista sekä ihastuttavista korteista, isät ovat saaneet parasta. Tämä isien juhlapäivä sopii juuri hyvin ilahduttamaan tätä marraskuista harmautta ja muistuttamaan siitä kuinka tärkeitä isät ovat. Minulla on ollut ilo seurata vierestä omien lasten ja heidän isänsä suhdetta. Ennenkaikkea arvostan sitä, että mies pyytää anteeksi, kun siihen on tarvetta, on kuitenkin tarpeeksi jämerä otteissaan, opettaa pojilleen, miten naista tulee arvostaa ja on valmis välillä ihan hulluihinkin ideoihin. Minä yritän sitten olla se jarru, tosin nämä jarrut pettävät enemmän kuin usein. Meillä pojat arvostavat isäänsä ja se näkyy ihan joka päivä, siinä mielessä isänpäivä on ympäri vuoden.

Ukko ei ole kakkujen ystävä ja tällä kertaa mentiinkin kasarityylisellä kääretorttuluomuksella, joka oli vaihteeksi oikein hyvää. Aamuhämärässä nautitulla aamupalalla oli täytettyjä leipiä sekä kasvis-makkaramuhennosta, joten vatsa tuli sopivasti täyteen. Isukkia lahjottiin Edinburghista valitulla paidalla sekä vähän paremmilla oluilla. Ruokailut ovat siis vähän aikaa yhtä nautintoa. Tänään on monta kertaa ollut mielessä omat pappani, jotka molemmat jo ovat nukkuneet pois. Joka isänpäivä muistelen viimeistä tapaamista pappan kanssa, jolloin hän antoi hyvän elämänohjeen. Niin kauan pitää mennä, kun menojalka vipattaa ja pääsee. Tämän yritän muistaa.

Pysyvä linkki tähän artikkeliin: https://tyrniajatyrskyja.fi/arkistot/12809