Varjoviikuna

Mun on kohta saatava joku sovellus pankkikorttiin, että yhtään viherkasvia ei kertakaikkiaan voi enää ostaa. Joku sellanen dingelidong, joka alkaa soimaan kassalla sireenin lailla, jos yrittääkin laittaa hihnalle jonkun kasvin ja sitten nikotellaan posket punoittaen, että ei tässä mitään hätää. Tila ikkunoiden vieressä on nimittäin käytetty loppuun, kasvivaloja on laitettu niin, että talo näyttää vähintäänkin huumeluolalta ja silti pitää vielä lisää ostaa, koska jotkut kasvit suorastaan huutavat päästäkseen ostoskoriin. Ukon mielestä sohvalle pääsee vain viidakkoveitsen kera.

Tänään meille tuli parikin uutta kasviversiota, jotka on pakko kuvata ja esitellä, mutta näissä kuvissa on pari viikkoa sitten meille kotiutunut varjoviikuna. Ovat herkkiä kasvupaikan muutoksille, joten toivon, ettei ala kovasti pudottelemaan lehtiään. Hän saa aamuisin kunnon sumutuksen pullosta ja paikka on valoisa, mutta näin syksyn tullen on pakko lisäillä valoja, jotta ei vallan ota itseensä. Kesäaikana suoraa auringonvaloa tulee varoa. Tämä yksilö on minusta erityisen kaunis ja jotta saadaan vielä kehiteltyä muodot kuntoon, pitää keväällä tehdä kunnon leikkaus. Leikatut oksat laitan juurtumaan ja toivon että tulee paljon pikkuviikunoita. Varjoviikuna pitää ahtaahkosta astiasta, joten sitäkään en ajatellut vaihtaa, nyt hän on tuollaisessa valeistutuksessa. Näiden bonsaiksi kasvatettujen puiden lapuissa lukee usein ginseng, mikä tarkoittaa juurta. Varjoviikuna varastoikin vettä muhkuraiseen paksuun juuristoonsa. Sitä kastellaan siis kerralla kunnolla ja sitten mullan annetaan hyvin kuivahtaa. Talvikuukausina, kun veden kulutus on pientä, pidetään kasvi melko kuivana koko ajan. Että tämä on sitten kiva.

Pysyvä linkki tähän artikkeliin: https://tyrniajatyrskyja.fi/arkistot/12681