Ankara kapina kytee nyt kiirettä kohtaan

 

Mihin meillä ihmisillä on niin hirveä kiire, tuskin on saatu jouluevankeliumi luettua ja lanttulaatikko nautittua, niin jo lentää joulukoristeet ja kuusi ulos. Hädin tuskin ollaan uuden vuoden puolelle päästy, niin touhutaan jo kevättä, tammikuun tipattomat ja sokerittomat ovat vielä kesken, niin jo leivotaan kovalla kiireellä Runebergin torttuja ja laskiaispullia, ostetaan pääsiäismunia ja tehdään karitsankaretta. Eikö sentään voisi elää aina yhden asian kerrallaan kaikessa rauhassa loppuun saakka, hetkessä. Minusta nyt on talvi, tammikuu, eikä sitä poista mikään tosiasia. Ei suinkaan mikään lempikuukauteni, päinvastoin, mutta niin se vaan on kituutettava läpi positiivisia puolia etsien. Lunta tulee taivaan täydeltä ja pakkastakin riittää ainakin ajoittain, illat ovat vielä pimeitä, tiet liukkaita. En siis suostu vielä kevätesikoihin, enkä mininarsisseihin, en suklaamuniin enkä pääsiäisherkkuihin, niiden aika on hiukan myöhemmin ja nautin niistä täysillä juuri silloin, keväällä.  Nyt polttelen vielä kaikessa rauhassa kynttilöitä hämärtävässä illassa, siirtelen lyhtyjä paikasta toiseen ja katselen niiden rauhoittavaa lepattavaa liekkiä, nautin siitä hämärän hyssystä, joka vielä muutamien viikkojen ajan on olemassa. En kiirehdi, aika kuluu muutenkin ihan liian sukkelaan. En odota jotain, vaan olen juuri siinä päivässä ja hetkessä, mikä on läsnä.

 

Permanent link to this article: https://tyrniajatyrskyja.fi/arkistot/11146

2 comments

2 pings

    • Seija Kontturi on 25.1.2018 at 22:03

    Kiire rikkoo ihmisen ja on ihanaa, kun saa elää vuodenajat yksi kerrallaan rauhassa eikä suostu harppomaan kuin hengen hädässä toisesta toiseen. Ihania talvipäiviä sinulle!

    1. Totta, kiireestä ei seuraa mitään positiivista, sitä vaan pitää kouluttaa itseään, että selviää ilman ja oppii nauttimaan joka hetkestä. Tässäkin iässä pitää vielä harjoitella.

Comments have been disabled.