Umbria, Italian vihreä sydän täynnä herkkuja

Vielä muutama sananen varsin viehättävästä Umbriasta ja lähinnä siis ruuasta, sillä se nyt vaan on niin hyvää. Varsinkin kesäaikaan umbrialainen keittiö on täynnä laadukkaita lähellä tuotettuja raaka-aineita, joista kelpaa kokkailla. Tärkein raaka-aine taitaa olla tomaatti, jota kasvaa lähes joka puutarhassa. Kasvukausi suorastaan hellii kasvustoja, sillä se on pitkä sekä lämmin ja tarjolla onkin papuja, palkokasveja, linssejä, kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa ja parsaa, laajoja yrttiviljelmiä unohtamatta. Pääsiäisen tienoilla umbrialainen voi käydä poimimassa parsansa itse metsästä, lajike on hiukan pienempi mitä meillä ja sitä kutsutaankin pikkuparsaksi. Kannattaa tilata ravintolassa pikkuparsa-annos, mikäli olet liikkeellä kevätkaudella.

Varmasti erikoisin Umbrian tuote on kuitenkin tryffeli-sieni, jota pääasiassa saadaan Apenniinien vuoristosta. Lajikkeita löytyy erilaisia kuten mustatryffeli ja kesätryffeli, valkotryffeli on kaikista arvostetuin ja arvokkain. Tryffeliä lisätään pienissä määrin risottoihin ja pastaan. Omat tryffelit voi napata matkalaukkuun mukaan suolaliemeen säilöttyinä säilykkeinä. Tryffelien lisäksi Umbriasta kannattaa ostaa mukaansa laadukasta oliiviöljyä, sillä alue on kuuluisa tuottamastaan extra vergine-öljystä, jota lurautellaankin ruuan joukkoon reilusti. Oliiviöljyllä täydennetään niin bruchetat, pizzataikinat kuin salaatitkin.

Italiassa on myös helppo olla karkkilakossa, sillä karkkihyllyn pituus on kymmenesosa meidän vastaavista jos sitäkään, käyttämästämme paikalliskaupasta löytyi ehkä pari erilaista karkkipussia, eikä myöskään eineksiä tullut juuri vastaan. Sen sijaan hyllyt notkuivat tuoreita lihoja ja juustoja sekä niitä vihanneksia. Paikalliskaupassa juustot ja lihat olivat tiskissä ja myyjätär niitä iloisesti esitteli ja suositteli, yhteisen kielen löytäminen oli vaan hiukan hankalaa, yllättävän hyvin sitä silti pärjäsi ihan viittomallakin ja englannin sekä italian sekoituksella.

Umbria tuottaa montaa erilaista salamia ja prosciuttoa, myös makkarat ovat erinomaisia. Niitä saa tuoreina tai hyvin kypsytettyinä. Tuore versio on voimakkaammin maustettu ja se sopiikin hyvin paistettavaksi tai grillattavaksi. Kypsennettyjä makkaroita valmistetaan sianlihasta, hirvestä sekä villisianlihasta. Umbriassa kaupasta löytyy myös tryffelillä maustettua kypsytettyä villisianmakkaraa. Aika voimakkaan makuista sanoisin. Liharuuat italialainen kypsyttelee rakkaudella hartaasti ja pitkään, eikä mitään valmiita marinoituja lihoja ole saatavilla. Possun lisäksi ravintoloissa on tarjolla lintuja, kania, lammasta ja jänistä, kannattaa maistaa.

Ja ah, ne juustot. Umbriassa valmistetaan erinomaista Pecorino-juustoa vapaiden vuoristolampaiden maidosta, kypsytysajasta riippuen maku voi olla miedompaa tai voimakkaampaa. Kaupan juustohylly oli täynnä kaikkia ihanuuksia, eikä niitä viikon aikana keritty kaikkia maistamaan, vaikka yritys oli kova. Tunnetuimpia lienevät gorgonzola, mozzarella, mascarpone, ricotta, parmesaani, asiago, caciocavallo, taleggio, grana padano, fontina ja piave. Ihanan kermaisia, rasvaisia, täyteläisiä ja vahvoja makuja. Suurenmoista leivän välissä prosciutton kera. Tiedän monien tuoneen juustoja vakuumiin pakattuna myös matkalaukussa, mutta vielä en ole tohtinut kokeilla, aika pitkä kylmäketjun katkeaminen kuitenkin. Eikä tietenkään juustoa ilman viiniä, Umbriassa viljelläänkin sekä valkoisia että punaisia rypäleitä ja törmäsimme ajellessamme muutamiin viininviljelytiloihin. Lajikkeita löytyy yllättävän paljon, tärkeimpinä lienevät valkoinen Grechetto ja punainen Sagrantino.

Ja sitten niihin herkkuihin, jos sitä makeishyllyä ei juuri kaupoissa olekaan, niin torttuja, kuivakakkuja, keksejä ja muita leivonnaisia löytyy runsaasti. Umbrialainen perinteinen torttu on Crostata, jossa on pohjana voitaikina ja päällä marjamarmelaadia, varsin herkullista. Pähkinäallergikon kannattaa olla tarkkana, sillä useat leivonnaiset ja varsinkin keksit sisältävät pähkinöitä. Ja se kahvikulttuuri, voiko parempaa olla, se on elämäntapa,  cappuccino, caffe lungo, caffe doppio, caffe corretto, latte macchiato, caffe latte ja vaikka mitä. Baristat taikovat valitsemasi tuotteen varsin sutjakasti kauniisti koristeltuna jonoista huolimatta ja kahvi nautitaan usein nopsakasti seisaaltaan tiskillä, näin se on puolet halvempaa mitä pöytään kannettuna. Kahvilat eivät ole italialaisille seurustelua varten, silti he ovat hyvin laatutietoisia juomastaan kahvista. Lisäksi kahvin juomiseen liittyy hyvin voimakkaita tapoja, kuten se, että maitoa lisätään kahviin vain aamuisin, ei siis cappuccinoa lounaan päätteeksi. Aterian jälkeen tilataan kuppi vahvaa espressoa. Jos tilaat latten, saat lasin maitoa, muista siis caffe latte, jos taas tilaat pelkän kahvin saat espresson. Caffe americano on lähinnä turisteja varten. Ja kyllä, kaikesta tästä huolimatta italialaiset juovat huomattavasti vähemmän kahvia kuin suomalaiset, ei se määrä vaan se laatu.

Me suomalaiset olemme myös varsinaisia jäätelön syöjiä ja italialaiset taas ylpeitä omasta jäätelöstään, gelatosta. Erot ovat pieniä, mutta gelato valmistetaan maidosta, jolloin kevyempi rakenne antaa mauille mahdollisuuden todella erottua. Gelatoa ei myöskään vatkata niin voimakkaasti kuin meidän perinteistä jäätelöä, jolloin rakenne pysyy pehmeänä ja tiiviimpänä. Italiassa gelatoa saa lähes joka kadunkulmasta ja kahvilasta, mutta parhaimmillaan se on gelateriasta ostettuna, sillä ne ovat erikoistuneet jäätelön valmistukseen ja myymiseen. Tämä onkin tarkkaa puuhaa, koska osa myyjistä varjelee gelatonvalmistussalojaan kuin viimeistä päivää. Monessa jäätelöpaikassa jäätelö kun valmistetaan itse tuoreista raaka-aineista ja se todella maistuu. Erinomaisten makujen takia jäätelö ei kaipaa mitään kastikkeita tai muita lisukkeita ja gelatoa syödäänkin yksinkertaisesti kupista muovilusikalla auringon paahteessa ulkosalla. Maut voivat yllättää, sillä valikoima on tavattoman laaja, perusmakujen suklaan, vaniljan ja mansikan lisäksi tarjolla on eksoottisempiakin vaihtoehtoja kuten kaneli, anis tai pippuri. Reissuilla poikkeamme aina useaan kertaan päivän aikana gelatolla ja silti joka kerta on jäänyt makuja, joita olisi vielä halunnut maistaa tai joita olisi halunnut lisää, parasta jäätelöä mitä tiedän.

Pysyvä linkki tähän artikkeliin: https://tyrniajatyrskyja.fi/arkistot/11136