Tässä ja nyt

Viime kuukaudet ovat olleet työntäyteisiä, mutta myös hyvin terapeuttisia. Olen luopunut monesta asiasta, mutta olen saanut paljon tilalle. Olen miettinyt aika syvällisesti monia valintoja ja valitsematta jättämisiä ja saavuttanut jonkinlaisen sisäisen rauhan. Olen tyytyväinen niihin ratkaisuihin, joita olen tehnyt ja joita olemme tehneet yhdessä. Luotan että elämä kantaa ja vie tarkoituksellisella tavalla eteenpäin. Olen karsinut pois turhat tavarat, turhat tulemiset ja menemiset, turhat harrastukset ja seesteisyys on suorastaan käsin kosketeltavaa. Tätä haluan lisää.

Olen hellinyt kehoa ja mieltä, kehittänyt uusia päivärutiineja, jotka juuri sopivasti kohottavat mielialaa ja parantavat omaa oloa. Aamuiset smoothiehetket aloittavat päivän rauhallisen olemisen kera, ihan vielä en ole päässyt täydelliseen mindfullness tuokioon, mutta sekin on työn alla. Toisaalta paras aika rauhoittumiselle on edelleen heti töiden jälkeen, sillä sen aivot ja mieli todella tarvitsevat meluisen ja työteliään päivän jälkeen. Olen kiitollinen siitä, että olen syksyllä täyttänyt pakkasen kotimaisilla marjoilla ja nyt mustikat, mansikat, vadelmat, viinimarjat, tyrnit ja puolukat maistuvat suloisena sekamelskana välillä banaanin ja välillä turkkilaisen joqurtin kera. Näiden kanssa ei tarvitse lisätä sokeria. Nesteeksi puristan hiukan appelsiinin mehua. Rauhalliseen aamuhetkeen ei kuulu edes lehden lukeminen, sillä en halua täyttää päätäni heti ensimmäiseksi informaatiotulvalla, vaan herättelen pikkuhiljaa aistit rauhallisemmalla tavalla. Hesari saa odottaa iltapäivään.

Kuusi kertaa viikossa työstän omaa kuntoani ja lähinnä soudan. Water rower on parhaita ostoksia, mitä olen viime vuosien aikana tehnyt. Välillä annan veden soljuvan äänen viedä ja soudan ilman muita virikkeitä, mutta toisinaan pyörii taustalla joko hyvä musiikki tai televisiosta joku sarja, riippuu ihan mielialasta. Soutaminen varsinkin kunnon vastuksella ja intervallitreeninä vastaa teholtaan juoksemista ja flow vie mennessään. Meni kauan sen jälkeen, kun jouduin lopettamaan juoksemisen, että löysin lajin, joka saa minut ikään kuin tuntemaan itseni vapaaksi. Olen suunnattoman iloinen siitä, että se on löytynyt. Pitkät kävelylenkit korvaavat joidenkin päivien soutumatkat palauttavana liikuntana. Liikunnan ilo on todellista.

Tässä iässä kun löytää sopivan tasapainon kaikkien tekemisiensä kesken ja osaa nauttia jokaisesta asiasta, voi olla kiitollinen. Omasta itsestä huolehtiminen on tärkeää, se auttaa jaksamaan vaikeitakin asioita sekä raskasta työtä ja lisää onnellisuutta. Uskon olevani huomattavasti mukavampi puoliso, kun en ole stressaanut vaan tyytyväinen. Kun elämä on tasapainossa, löytyy myös enemmän rohkeutta toteuttaa omia haaveita. Olen ihminen, joka ei suostu jäämään paikoilleen. En tee asioita vaan siksi, että niitä pitää tehdä, vaan pitää olla erilaisia kokeiluita, inspiroivia harrastuksia ja uusia tuulia. Mikään ei myöskään ole ikuista, kun joku asia on koettu ja nähty, ei sitä tarvitse jatkaa lopun elämäänsä. Voi tehdä jotain muuta. En suostu olemaan missään puolitiessä, vaan haluan elää ja olla täysillä.

Pysyvä linkki tähän artikkeliin: https://tyrniajatyrskyja.fi/arkistot/16841

Rapsakkaa veriappelsiinikanaa

Juuri tänään olen sitä mieltä, että vettä on tullut viime aikoina aivan riittävästi ja ne lupaavat muutamat aurinkoiset kevätpäivät, jotka jäivät johonkin takaraivoon kummittelemaan, saisivat putkahtaa taas esiin. Koska aurinkoa ei näy, tein veriappelsiinikanaa, että olisi edes jotain keltaista ja piristävää.

Nopeasti sekoitettu mausteseos pintaan ja pieni paistohetki pannulla niin että pinta tulee rapsakaksi, sitten uuniin kypsymään. Samalla pannulla tehdään kypsennyksen jälkeen mainio ja äärimmäisen helppo kastike silputusta, paistetusta sipulista, veriappelsiinin mehusta ja hunajasta. Mausteeksi laitetaan vielä tuhdisti tuoretta timjamia, jota huvittavaa kylläkin saa edelleen ulkoa omasta yrttimaasta. Siellä on tarjolla timjamia, salviaa, sekä koko ajan uutta puskevaa oreganoa. On tämä tosiaan kummallinen talvi. Veriappelsiinikanan kanssa sopii mutten hyvin jasmiiniriisi, joka tuo tähän vielä sopivan itämaisen vivahduksen.

Veriappelsiinikanat

Ainekset

4 kpl maustamattomia kanankoipia

1 tl suolaa

1 tl valkosipulijauhetta

0,5 tl mustaapippuria

2 rkl oliiviöljyä

1 veriappelsiini siivuina

muutamia oksia tuoretta timjamia

Kastike:

1 sipuli

2 dl veriappelsiinin mehua

2 dl vettä

1 rkl kanafondia

2 rkl hunajaa

1 rkl tuoretta timjamia

1/4 tl mustaapippuria

Sekoita mausteseos ja hiero kanojen pinnalle, paista kanankoipia voissa pannulla viitisen minuuttia, kunnes ne ovat saaneet pintan hiukan väriä ja laita päälle siivu veriappelsiinia sekä timjamia. Siirrä pannu uuniin 190 asteeseen ja anna kanojen kypsyä reilu parikymmentä minuuttia. Laita pannu takaisin liedelle, ota kanat sivuun ja peitä foliolla, jotta ne pysyvät lämpiminä. Lisää pannulle rasvan sekaan silputtu sipuli. Jos rasvaa ei ole kovin paljoa, lisää oliiviöljyä tai voita. Kun sipuli on kauniisti ruskistunut lisää veriappelsiinin mehu, hunaja, vesi, kanafondi sekä mustapippuri ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen hiukan kokoon. Lisää lopuksi timjami, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Laita kanankoivet pannuun ja lusikoi kastiketta päälle. Tarjoile riisin kanssa.

Pysyvä linkki tähän artikkeliin: https://tyrniajatyrskyja.fi/arkistot/16834

Mehevät porsaan ulkofilepihvit

Työmaa kutsui tänä viikonloppuna myös lauantaina ja mikä ettei, minulla sattuu olemaan niin hyvät työkaverit, että kyllä heidän kanssaan vierähtää mukavasti aina viikonloppukin silloin tällöin. Kävimme keskustelua tulevaisuuden koulusta sekä johtajuudesta, josta oli luennoimassa Karri Kivi. Mielenkiintoisia näkökulmia kiekon maailmasta ja jotain yhtäläisyyksiä löytyi myös koulumaailmaan.

Viikon päästä alkaa talviloma ja siihen mennessä pitää saaada vielä monen monta työasiaa kuntoon, joten viime viikkojen pitkät päivät jatkuvat vielä ensi viikon ajan. Lomalle taas olen varannut kasan maalia ja suteja, joten tiedossa on pään tyhjennystä pienen pintaehostuksen merkeissä. Maltan tuskin odottaa.

Mitä taas tulee näihin meheviin ulkofilepihveihin, voin vain suositella. Yhdellä pannulla nopeasti valmista ja kotimainen hunaja sekä tuore basilika antavat kastikkeeseen oman arominsa. Näiden kanssa tarjoiltiin pinaattimuusia ja jälkkärinä oli lakritsimousse. Vihreän muusin kausi alkaa aina heti, kun ensimmäinen aavistus kevätauringosta tulee esiin ja se oli viime viikolla. Muusin voi värjätä vihreäksi tuorepinaatilla, lehtikaalilla, basilikalla, timjamilla ja ruohosipulilla. Valitut vihreät vaan sauvasekoittimella silpuksi tai pikemmin sutuksi ja sitten vaan muusin sekaan.

Mehevät yhden pannun porsaanpihvit

Ainekset

4 porsaan ulkofilepihviä

2 tl valkosipulijauhetta

1 tl chilijauhetta

1 tl sipulijauhetta

1 tl savustettua paprikaa

1 rkl vehnäjauhoja

Kastike:

2 dl vettä

1 rkl kanafondia

1 rkl omenaviinietikkaa

2 tl hunajaa

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl voita

tuoretta silputtua basilikaa

Ota ulkofilepihvit ajoissa huoneenlämpöön. Sekoita kulhossa mausteseos ja levitä se kyljysten molemmille puolille. Lämmitä pannulla öljy ja kun se on kuumaa, lisää pihvit, paista toiselta puolelta kunnes pinta saa väriä ja käännä pihvit, pienennä hiukan lämpöä ja anna paistua kannen alla reilu viisi minuuttia. Siirrä pihvit lautaselle ja laita folio päälle. Laita samaa paistinpannuun kastikkeen ainekset voita lukuunottamatta ja anna kiehua hiljalleen niin että kastike menee hieman kasaan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Ota kastike levyltä ja lisää lopuksi voi. Lisää pihvit pannulle ja nostele kastiketta päälle, silppua päälle tuoretta basilikaa.

Pysyvä linkki tähän artikkeliin: https://tyrniajatyrskyja.fi/arkistot/16823